Tänään vietettiin iltapäivää PikkuRouvien kanssa tehtaillen harjoja vähän joka lähtöön. Minulla oli kotiintuomisina pilkullinen tiskiharja ja lattiaharja Tildan tupaan. Ensin lähikuva...

...ja tässä vielä harjat oikealla paikallaan.

Tildan vinttikamarinkin sisustaminen on edennyt viime aikoina ihan kivasti, joten yleisön - eli arvon PikkuRouvien - pyynnöstä kurkataanpa pikkuisen sinnekin. Vinttikamari on värimaailmaltaan pääasiassa hempeän vaaleanpunainen. Sänky kaipaa vielä vaaleanpunaisia pitsein ja rusetein koristeltuja vuodevaatteita ja kyllähän tuonne muutakin pikkusälää mahtuu.

Yöpöydältä löytyy pääasiassa swapeissa saatuja aarteita, sydänkukan olen "kasvattanut" itse. Herätyskellon vieressä olevan pitsiliinan päälle olen haaveillut tekeväni - tai saavani - koristeeksi vaaleanpunaisen talolyhdyn. Vink vink vaan sinne Liimiksen suuntaan... ;)

Tildalla on ikioma aarrelaukku, johon hän on säilönyt vanhoja valokuvia sekä lehtiä ja tallettanut muistojaan ruusukantiseen pikkuvihkoon. Chrissen tekemä korsetti pitäisi kyllä saada roikkumaan johonkin parempaan paikkaan, mutta vinoon kattoon on hankala kiinnittää mitään perinteistä naulakkoa.

Kovin kesäinen tunnelma on Tildan tuvassa, vaikka meillä paukkuukin pakkaset, hyrrr...

Tämä vuosi alkoi minulla onnekkaissa merkeissä, kun arpaonni suosi Vintage haasteessa. Niinpä pääsin shoppailemaan Paper Makeup Stamps - nettikauppaan, josta ostoskoriini päätyi mm. veikeä dinosaurusleimasin. Tämän leimaostoksen innoittajana toimi Pikkumiehemme, jolla on menossa jonkinasteinen "dinosauruskausi": Hevisaurus pauhaa stereoissa ja "räyh, räyh, RRRRÄYHH!!" kuuluu Pikkumiehen suusta tuon tuostakin. Tämä dinosauruskausi taitaa tulla jossain vaiheessa useimmille lapsille - sukupuolesta riippumatta! ;)

Tilaamani leimasimet saapuivat rapakon takaa tällä viikolla ja niistä Iggy Iguanadon hyppäsi heti värikkään kortin pääosaan. Kortti on tehty P*skarteluhaasteen luonnoksen mukaisesti pienellä pyöräytyksellä säestettynä, joten osallistunpa mukaan haasteeseen muutaman viikon tauon jälkeen.

Räyhäkästä viikonlopun jatkoa kaikille! :)

Laura haastoi tämän viikon haasteessaan tekemään sydämellisen askartelutyön, joten pitemmittä puheitta - tässäpä yksi sellainen:

Vauhtiin päästyäni askartelin samalla kaavalla vielä pari korttia lisää, joten ensimmäiset ystävänpäiväkortit tälle vuodelle on nyt tehtynä. Mietin kyllä, että perinteisen kortin sijaan voisi olla vaihtelun vuoksi kiva yllättää ystävä vaikka tikkarilla tähän tai tähän tapaan. Pistetäänpä idea muistiin... :)

Talvi alkaa pikkuhiljaa tiukentaa otettaan, lunta on meidän seudulla varmaan jo lähemmas puoli metriä ja pakkanenkin on parina yönä hiipinyt lähelle paria kymmentä astetta - ensimmäisiä kertoja tälle talvelle, hyrrrr. Mutta meidän perheen ja muutaman ystäväni varpaita ei tule palelemaan edes pakkaspäivinä, sillä olen jatkanut jämälankalaatikkoni tyhjentämistä tikuttelemalla erilaisia sukkia.

Ensin valmistui "tiimisukat" Pikkumiehelle ja Rakkaalleni. Täytyy tunnustaa, että Rakkaan sukista piti alunperin tulla uudet unisukat itselleni, mutta tajusin ensimmäisen sukan ollessa jo yli puolen välin, että niistä tulee minulle aivan liian leveät. Purkamaan en alkanut, kun olin sentään päässyt jo yli kantapään ja sen kutominen ei vain jostain syystä ole lempipuuhaani. Siis eihän kantapään tekemisessä nyt ole loppujen lopuksi mitään vaikeaa ja olen tehnyt niitä lukuisiin sukkiin, mutta silti se vain tympii aina yhtä paljon... :/ Sukissa on lankana Novitan Tico tico.

Ilokseni bongasin Rakkaani tädin luona ET-lehden numerosta 1/2012 putkisukan ohjeen ja ilo nousi ylimmilleen; joku muukin taitaa siis inhota kantapään kutomista yhtä paljon kuin minä! :) Ei muuta kuin kokeilemaan! Bolerosta jääneen Novitan Rose Mohair - langan jämät riitti juuri ja juuri yhteen, ohjetta hieman lyhyempään sukkapariin. Tuo lanka tuskin on kovin kulutusta kestävää, mutta eiköhän nuo mene vaikka unisukkina.

Sukat nimesin heti valmistumisen jälkeen prinsessasukiksi, kun ovat niin pehmeät ja oikein nauhoilla, ruseteilla ja pitsireunoilla koristeltu. Ja yhden koon sukkina mahtuvat vähän isommankin prinsessan jalkaan. ;)

Ja kun tykkään itse enemmän lyhytvartisista unisukista, niin tikuttelinpa vielä toiset unisukat slipoverin jämälangoista. Nyt pitäisi kyllä riittää unisukkia vähäksi aikaan! :) 

Ja joukon jatkoksi vielä muutamat pienemmät perussukat Novitan Seiskaveikasta ja Nallesta - tai jostain muusta... Yksiväriset sukat ovat olleet Pikkumiehellä jo käytössä tänä talvena ja valkoraidalliset sukat ovat varmaan aika passelit ensi talvena. Vihreät sukat ovat muutamaa kokoa pienemmät, mutta eiköhän niillekin joku käyttäjä löydy. Kyllä aika aina tavaran kaupitsee! :)

Nyt on tullut tehtyä taas perussukkia vaikka millä mitalla, joten seuraavaksi voisinkin haastaa itseni neulomaan sukan varpaista aloittaen tai jopa tikuttelemaan kaksi sukkaa yhtä aikaa yhdellä pyöröpuikolla! Onnistuskohan tuo...

En ole mikään korujen suurkuluttuja ja etenkin kaula- ja rannekoruja käytän usein vain juhlatilanteissa. Monet korut vain tuntuvat jotenkin liian hienoilta käytettäväksi arki/työvaatteideni seurassa. Kesälomakorujen jälkeen mielessäni on kuitenkin pyörinyt lähes pakkomielteenlailla ajatus jonkinlaisesta arkikorusta, joten jonkinlaista helmeilyä oli pakko päästä harrastamaan. Evan blogissa näinkin tosi kivat puuhelmet, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen!

Tein kahdet puuhelmet, joihin valitsin aikalailla perusvärit - onpahan sitten helpompi yhdistää useampiinkin vaatteisiin. Nyt ei muuta kuin korut ahkeraan käyttöön, niin jos se arkivaatetuskin vaikka saisi korujen kautta vähän uutta ilmettä! :)

Äitini tilasi minulta onnittelukortin pian syntymäpäiviään viettävälle siskolleen. Toiveena oli, että kortti olisi naisellinen ja ehdotukseni vintagekortista sai myös kannatusta.

Tällä kortilla osallistun ensimmäistä kertaa Villakeijun kortteiluhaasteeseen, jossa oli aiheena kehystää kortin kuva jollain "uudella tavalla" eli ei käyttämällä perinteisiä boordileikkurireunoja tai stanssattuja kehyksiä. Ja eiköhän tuosta kortista löydy ripaus sitä äitini toivomaa naisellisuuttakin. :)

Hyvä ystäväni täyttää joka vuosi 25 vuotta, mutta alkaa siitä huolimatta lähennellä pikkuhiljaa "aikuisen naisen ikää" - mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan... ;) Tänä vuonna onnittelin häntä roomboksilla, jolla oli kokoa 13x13 cm ja syvyyttä n. 3 cm.

Boksin toiseen nurkkaan keräilin asioita, joista ystäväni - joka on muuten innokas koiraihminen - pitää...

...ja toiseen nurkkaan laittelin "aikuiselle naiselle" sopivia hepeneitä ja vähän muutakin tilpehööriä.

Onnea vielä kerran Kiikille, ikuiselle "kaksvitoselle"! :D

Lauran korttihaasteessa piti tällä viikolla valita askarteluvälineeksi rei'ittäjä tai nitoja. Itse valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja päädyin tekemään vintagehenkisen kortin miehelle. Jotenkin minulle tuli vain sellainen tunne, että niitit sopisivat paremmin miehen kuin naisen korttiin.

Lähipiirissäni ei kyllä taida olla yhtään golfin harrastajaa, mutta jospa tällekin kortille vielä saaja löytyy. :)

Olipa kerran ränsistynyt Lundby-talo, joka pelastettiin kylmän kosteasta varastosta ja kunnostettiin uuteen loistoonsa. Kunnes nyt muutama vuosi myöhemmin talon tapetit ovat alkaneet taas kupruilla, kylppärin katon liimaus pettää takanurkasta, takkahuoneen lattiaan on tullut jostain ihmeestä joku ihme läiskä... Niinpä tulin samaan tulokseen kuin Tuulia; minkä on itse tehnyt, sen saa myös itse hajottaa. En suinkaan purkanut koko taloa palasiksi, vaan palautin sen takaisin varastoon odottamaan josko tapetointi vimma iskisi vielä joskus uudelleen ja keräsin pikkutavarat mukaani.

Aika monta tuntia olen viettänyt noita ja monia kuvasta vielä puuttuviakin pikkutavaroita värkätessä. Joukkoon mahtuu myös vaihdoissa saatuja ihanuuksia, joten niitä en missään nimessä heitä menemään. Tarkoituksenani olisi tehdä jokaisesta Lundby-talon huoneesta oma roomboksi, jotka on sitten helpompi saada esillekin kuin tuo kokonainen talo. Viime aikoinahan talo onkin majaillut vanhempieni luona minun vanhassa huoneessani, jossa sillä ei ole ollut kovinkaan paljon ihailijoita.

Lundby-taloni tarina ei siis saanut ainakaan tällä erää kovinkaan onnellista loppua, mutta jospa jatko-osat roomboksien muodossa ilahduttaisivat useampiakin katselijoita.

Se oli jouluna 2010, kun ensimmäisen kerran törmäsin sytykeruusuihin jossain blogissa. Ihastuin heti ideaan ja harmittelin, kun joulu oli ehtinyt juuri mennä. Sytykeruusut kun olisi ollut ihan loistava lahja ihmiselle, jolla on jo kaikkea - takka tai leivinuuni mukaan lukien.

Tänä jouluna ehdin jo kerätä ja repiä palasiksi kasan tyhjiä munakennoja ja hamstrata kynttilänjämiä jopa äidiltänikin, mutta silti en saanut tehtyä yhtään ainoaa sytykeruusuja valmiiksi ennen joulua - aikaa ei vain löytynyt. Eilen kaivoin sitten tavarat kaapista ja aloin hommiin Annan ohjeita noudattaen.

Lopputuloksena syntyi nelisenkymmentä harmaanvalkoista ja likaisen vaaleanpunaista ruusua - sekä sotkuinen keittiö.

************************************************

Pari muistutusta ihan vain itselleni vastaisuuden varalle: 1) Kynttilät on yllättävän kovia ja niitä pilkkoessa voimakeinoin lentelee pieniä steariininpaloja ympäri - siis todellakin ympäri!! - keittiötä. 2) Luulitko todellakin saavasi harmaista munakennoista puhtaan valkoisia ruusuja...??!! Forget it!!

************************************************

En oikein ymmärrä miten niin monet ovat blogeissaan hehkuttaneet sytykeruusujen tekemisen helpoutta, sillä oma kokemukseni oli jotain aivan muuta. Steariinin paloja pitkin pöytiä ja lattioita, koko ajan pelko, että sula steariini leimahtaa tuleen - kai siinä voi niinkin käydä pahimmassa tapauksessa...? - ruusut tippuvat pihdeistä kesken dippailun jne. muutamia ongelmakohtia nyt mainitakseni.

Toisaalta vielä useammat ovat hehkuttaneet sytykeruusujen toimivuutta tulen sytytyksessä, mutta siitä minulla ei ole omakohtaista kokemusta - vielä. Huomenna pitäisi lämmitellä  ensimmäistä kertaa ihan itse meidän leivinuunia, kun Rakkaani on viikonlopun reissussa ja luotan kyllä täysin sytykeruusujen voimaan. Jos uuni syttyy niiden avulla kuin unelma, eikä meidän keittiö täyty kitkerän harmaasta savusta, lupaan harkita toisen ruususatsin tekemistä - harjoitushan voi tehdä mestarin tässäkin lajissa. Muussa tapauksessa ei mitään toivoa.

Katsotaanpa aamulla, kuinka käy...