Heräsin aamulla puoli seitsemän aikaa sikiunesta herätyskellon hermojaraastavaan piippaukseen, kampesin pilkkopimeässä itseni ylös lämpimän peiton alta ja raahauduin keittiöön etsimään jotain aamupalaa. Sämpylää pöydän ääressä syödessäni katselin ulos sateisen harmaaseen aamuun ja mietin tulevaa työpäivää, ahdistus... Vielä hampaidenpesu, hiusten kampaus ja tummien silmänalusten piilotus vessan peilin edessä, päivävaatteet päälle, ja olin valmis herättämään Pikkumiehen. Alkoi aamutaistelumme: "Mua väsyttää! Haluan vielä nukkua! Äiti, sammuta ne valot! En halua päiväkotiin, siellä on tylsää! Ei noita sukkia! Paita ois pitänyt pukea ennen housuja! Miksi hampaat pitää pestä aamuisinkin?! Ei kumisaappaita! En kyllä kanna mun tarhareppua!"

IMG_6467-normal.jpg

Tuona aamuna olisin tarvinut roppakaupalla positiivisia ajatuksia. Kumpa joku olisi sanonut, että pärjään kyllä. Ei saa vaipua synkkyyteen, sillä tuostakin päivästä tulisi varmasti löytymään ilon pilkahduksia. Nyt hymyä huuleen!

IMG_6466-normal.jpg

Lounastunnilla avasin tietokoneelle tyhjän sivun, kirjoitin sen täyteen noita aamulla kaipaamiani positiivisia ajatuksia, leikin hetken erilaisilla fonteilla ja kotimatkalla koukkasin vielä Prisman kehyshyllyn kautta. Seuraavana aamuna raahautuessani kohti keittiötä vilkaisin ohi mennessäni eteisen lipaston päälle - ja hymyilin.