Matkakäsityö on kyllä ihan ehdoton juttu, jos tiedossa on yli tunti istumista autossa - siis siinä apukuskin paikalla. ;) Neulominen tai virkkaaminen autossa asettaa käsityölle kuitenkin omat haasteensa: 1) Mallin täytyy olla riittävän helppo, sillä koko ajan neulekaavioita katsellessa jää näkemättä kauniit maisemat ja matkapahoinvointiin taipuvaisena saa itselleen vain huonon olon. 2) Halkaisijaltaan lähes kaksimetrinen virkattu matto ei kokonsa puolesta ole ehkä sittenkään se paras matkakäsityö, vaikka kuinka haluaisikin saada maton valmiiksi kesäloman aikana. 3) Myös kirjoneuleet on syytä unohtaa, sillä syksyllä muistellessasi hiekkaisella auton lattialla sikinsokin pyörineitä valkoisia, beigejä ja vaaleanpunaisia lankakeriä et ehkä enää haluakaan laittaa kaunista  - mutta hiekkaista - villapaitaa päällesi.

Nämä haasteet mielessäni nappasin viime hetkillä lankalaatikostani kerän äidiltäni saamaani jotain todella vanhaa beigenharmaata (??) Nalle-lankaa ja kolmosen puikot, kun Rakkaani jo käynnisteli autoa pihalla. Tiedossa oli reilu kahden tunnin ajomatka anoppilaan ja sama matka takaisin muutama päivä myöhemmin, joten kyllähän siinä nyt ehtisi yhdet perussukat tikutella - tai ainakin saada hyvälle alulle. Ensimmäiset 10 kilometriä arvoin aloitussilmukoiden määrää, kun mitään ohjetta en tietysti napannut mukaani, mutta sitten alkoi syntyä 2 oikein, 2 nurin - perusresoria hyvällä tahdilla. Jossain vaiheessa pälkähti sitten päähäni, että tylsäthän sukista nyt näin tulee ja olisihan niihin voinut jotain jujuakin keksiä ja niinpä purin reilun 10 sentin resorin alkutilanteeseen. Uusi aloitus kera kapean palmikon ja taas mentiin - kirjaimellisesti! Alkukankeuksien jälkeen sain ensimmäinen sukan valmiiksi meno- ja paluumatkan aikana ja selvitin jopa elämäni ensimmäisen ristiin vahvistetun kantapäänkin ilman suurempia ongelmia - kiitos anopilta löytyneen sukkalehden.

Toisen sukan aloitin sitten kotosalla reissun jälkeen ja alku tuntuikin menevän leikiten - aloitussilmukoiden määrä oli tuoreessa muistissa, joten ei muuta kuin tikuttelemaan tuttuakin tutunpaa joustinneuletta. Palmikonkin jopa muistin neuloa eri laitaan kuin edellisessä sukassa, mutta sitä en huomannut, että myös palmikon kierto olisi pitänyt vaihtaa toisinpäin, jos oikeasti haluaa sukista toistensa peilikuvat. Ei tuo ehkä niin suuri virhe olisi ollut, mutta pikkutarkkaa ihmistä se vaivasi sen verran, että taas purettiin lähes valmis resori ja aloitettiin alusta. Kantapään selvitin taas ongelmitta ja alkoi näyttää, että saisin itselleni ihan kivat palmikkosukat - kunnes lanka sitten loppui kesken muutama sentti ennen kärkikavennusten alkua. :/ Kaikista luuloistani poiketen kerä ei sitten ollutkaan ollut täysi ja tarkemmin muisteltuani olinkin jo neulonut siitä raitoja ainakin yksiin sukkiin - ellei jopa kaksiinkin...

No, eipä siinä mitään, puretaan varsia vähän lyhyemmiksi aloituspäästä alkaen, niin saadaan lankaa toistakin terää varten, ajatteli tämä fiksu nainen - paitsi eihän varsi tietenkään purkaudu väärinpäin!! Miksi edes kuvittelin sen voivan purkautua aloituksesta alkaen...??!! Ja kahta lähes valmista sukkaa en kyllä ala purkamaan vain sen takia, että saan neulottua varsista muutaman sentin lyhyemmät. Niinpä nappasin pöydältä sakset, rohkeasti leikkasin varret poikki muutama sentti aloituksen jälkeen, keräilin karkaavia silmukoita - tuossa vaiheessa jo hieman kiroillen - päättelin samaiset silmukat ja neuloin toisenkin terän valmiiksi.

Pikaisista matkasukista tuli siis lähes koko kesäloman kestävä käsityöprojekti, mutta kyllä kannatti! Tykkään näiden sukkien arkisesta rauhallisuudesta, jonka tuo harmaa väri ja pelkistetty malli saa aikaan, mutta myös siitä kuinka yksinkertainen peruspalmikko tuo sukkiin ripauksen naisellista ilmettä. Ilman tuota palmikkoa nämä sukat olisikin kyllä taattua äijämeininkiä! ;D