Pikkumiehemme taisi olla kutakuinkin kuukauden ikäinen saadessaan vauvalahjaksi vaaleansinisen pehmopupun, jonka minä ristin omavaltaisesti Pörriksi. Pörri löysi heti paikkansa Pikkumiehen pinnasängystä ja pikkuhiljaa myös tenavan kainalosta. Taisipa yksi Pikkumiehen ensimmäisenä oppimista sanoistakin olla "Pööi". ;)

P%C3%B6rri_1.jpg

Pörristä tuli Pikkumiehen unikaveri numero 1, joka otettiin mukaan lähes joka paikkaan - päiväunikaveriksi päiväkotiin, kesä- ja talvilomareissuille, joskus jopa kauppareissuillekin.

P%C3%B6rri_2.jpg

Tunnetusti reissussa rähjääntyy ja niin on käynyt Pörrillekin. Hennon vaaleansininen turkki on muuttunut vuosien varrella jo hieman harmahtavaksi, eikä edes kunnon valkopyykkiohjelmakaan riitä palauttamaan turkin kiiltoa. Terhakat pystykorvatkin ovat lupsahtaneet hieman alaspäin, mutta se ei alenna Pörrin arvoa tippaakaan. Yhä edelleen Pörrillä on iltaisin vakiopaikka Pikkumiehen kainalossa.

P%C3%B6rri_3.jpg

Pörri on ollut niin tärkeä osa Pikkumiehen ensimmäisiä vuosia, että tuo pörröinen pehmopupu ansaitsi ehdottomasti oman sivun Pikkumiehen albumiin. Sivun värit löysin P*skiksen värisuorasta sinisellä täydennettynä.