Se oli jouluna 2010, kun ensimmäisen kerran törmäsin sytykeruusuihin jossain blogissa. Ihastuin heti ideaan ja harmittelin, kun joulu oli ehtinyt juuri mennä. Sytykeruusut kun olisi ollut ihan loistava lahja ihmiselle, jolla on jo kaikkea - takka tai leivinuuni mukaan lukien.

Tänä jouluna ehdin jo kerätä ja repiä palasiksi kasan tyhjiä munakennoja ja hamstrata kynttilänjämiä jopa äidiltänikin, mutta silti en saanut tehtyä yhtään ainoaa sytykeruusuja valmiiksi ennen joulua - aikaa ei vain löytynyt. Eilen kaivoin sitten tavarat kaapista ja aloin hommiin Annan ohjeita noudattaen.

Lopputuloksena syntyi nelisenkymmentä harmaanvalkoista ja likaisen vaaleanpunaista ruusua - sekä sotkuinen keittiö.

************************************************

Pari muistutusta ihan vain itselleni vastaisuuden varalle: 1) Kynttilät on yllättävän kovia ja niitä pilkkoessa voimakeinoin lentelee pieniä steariininpaloja ympäri - siis todellakin ympäri!! - keittiötä. 2) Luulitko todellakin saavasi harmaista munakennoista puhtaan valkoisia ruusuja...??!! Forget it!!

************************************************

En oikein ymmärrä miten niin monet ovat blogeissaan hehkuttaneet sytykeruusujen tekemisen helpoutta, sillä oma kokemukseni oli jotain aivan muuta. Steariinin paloja pitkin pöytiä ja lattioita, koko ajan pelko, että sula steariini leimahtaa tuleen - kai siinä voi niinkin käydä pahimmassa tapauksessa...? - ruusut tippuvat pihdeistä kesken dippailun jne. muutamia ongelmakohtia nyt mainitakseni.

Toisaalta vielä useammat ovat hehkuttaneet sytykeruusujen toimivuutta tulen sytytyksessä, mutta siitä minulla ei ole omakohtaista kokemusta - vielä. Huomenna pitäisi lämmitellä  ensimmäistä kertaa ihan itse meidän leivinuunia, kun Rakkaani on viikonlopun reissussa ja luotan kyllä täysin sytykeruusujen voimaan. Jos uuni syttyy niiden avulla kuin unelma, eikä meidän keittiö täyty kitkerän harmaasta savusta, lupaan harkita toisen ruususatsin tekemistä - harjoitushan voi tehdä mestarin tässäkin lajissa. Muussa tapauksessa ei mitään toivoa.

Katsotaanpa aamulla, kuinka käy...