Jos edelliset ompelukseni suorastaan pursusivat syksyisiä sieniä ja pirteitä värejä, niin nyt olisi vuorossa aavistuksen synkempi syyspaita.
Eikös se ole niin, että kävellessäsi tihkusateisena syysiltana pimeässä metsässä voit taatusti kuulla rapinaa lähipensaikosta ja pöllön huhuilua jostain kauempaa? Jos sinulla on oikein hyvä tuuri, saattaa sumuverho hälvetä hetkeksi ja voit nähdä täydenkuun sekä palan kirkasta tähtitaivasta. Nuo syksyiset, ehkä vähän jännittävätkin tunnelmat tallensin tähän jämäpaloista koottuun paitaan koossa 92-98 senttiä.
Ompelun viime metreillä vaihdoin valkoiset resorit suunnittelemieni mustien tilalle piristämään paidan muuten aika tummaa väritystä. Toivotaan, että erään pienen pellavapäisen pojanvesselin päällä tämäkin paita näyttää poikamaisen pirteältä hieman synkästä väristään huolimatta.
Hyvää syntymäpäivää, Luukas! :)
Kommentit