Olikohan se toissa talvena - vai jo aikaisemmin? - kun blogeissa alkoi vilisemään bambulangasta tehtyjä tiskirättejä ja keittöluutuja. Olihan ne kauniita, mutta itse en uskonut niiden toimivan käytännössä ollenkaan. Eihän tuollaisella nyt voi olla riitävää imukykyä?! Kuivuukin varmasti niin hitaasti, että täytyyhän sen alkaa haisemaan, kun koko ajan märkänä lätköttää...?! Niinpä ohitin bambuluutuvillityksen olankohautuksella, kunnes sain puoli vuotta sitten joulukalenteristani kauniin vaaleanpunaisen bambuluutun - kiitos Nannalle. :) Jos joku kerta on viitsinyt neuloa bambuluutun ihan vain minulle, niin täytyyhän sitä nyt ainakin kokeilla. Ja kuinkas kävikään? Ennen kuin ehdin huomatakaan olin jo hurahtanut bambuluutuihin! :D

 Ensin minun piti kutoa vain pari vaihtoluutua omiin tarpeisiin, mutta keksinkin luutun olevan kiva tulijaislahja serkkutytölle, jonka luona niihin sitten ihastui hänen veljensäkin perhe. Luutuja lahjoitettiin myös tänä keväänä päiväkodin tädeille kiitokseksi kuluneesta hoitovuodesta, yhdelle ystävälle kiitokseksi työmatkakyydistä ja toiselle ystävälle synttärilahjaksi, joka sitten pyysi tekemään pari luutua myös siskon perheelleen tuparilahjaksi ja ja ja...

Luutuja on tullut tikuteltua jo toistakymmentä kappaletta ja loppua luutuhurahdukselle ei tunnu näkyvän. Nämä nimittäin ovat loistavia neuletöitä televiosiota katsellessa, kun ei suuremmin tarvitse laskea silmukoita tai miettiä vaikeita palmikonkiertoja, muuta kuin antaa puikkojen vaan heilua! Helppoja pintakuviointeja hieman muuttamalla luutuihin saa kuitenkin ihan kivasti vaihtelua ja uutta ilmettä. Olen siis "lovena" luutuihin! :)

Ps. Tiina, siskosi tupariluutut ovat nyt valmiit ja on täällä varaluutu sullekin... :)