Nyt on ihan pakko omien tekeleiden välissä esitellä teille yksi "tekele" joltain ihan muulta henkilöltä. Olen nimittäin aikaisemmin ollut innokas kirjojen lukija, mutta viime vuosina kirjastosta on tarttunut mukaani lähinnä vain lasten satukirjoja paksujen rakkausromaanien sijaan. Kesälomalla bongasin kuitenkin ihan sattumalta kirjaston "kesälukemista" - hyllystä Kate Jacobsin kirjan Pieni lankakauppa ja nappasin sen mukaani ihan vain nimen perusteella. Jo parin ensimmäisen sivun jälkeen olin täysin kirjan lumoissa - osui ja upposi!

Pieni lankakauppa on nimensä mukaisesti tarina Georgian ikiomasta pienestä lankakaupasta, jossa hän touhuaa yhdessä tyttärensä Dakotan kanssa. Kaupan pöydän ympärille kokoontuu joka perjantai-ilta joukko naisia kutomaan, juttelemaan, nauramaan ja herkuttelemaan Dakotan leipomilla piirakoilla, muffineilla, suklaakekseillä... Joukkoon mahtuu varsin erilaisissa elämäntilanteissa olevia naisia, joilla kaikilla on omat tarinansa ja salaisuutensa, mutta heitä kaikkia yhdistää rakkaus puikkojen kilistelyyn ja pehmoisiin lankakeriin. Perjantai-illan neulekerho kutoo yhteen monen naisen tarinan ja tekee tuosta joukosta sielun sisaria.

Pieni välihuomautus: Tästä tulee niin mieleen meidän Pikku Rouvien kokoontumiset, jotka alkavat taas viikonloppuna - vihdoin ja viimein - pitkän kesätauon jälkeen, jippii! :)

Ja jotta lankakaupan arki ei olisi vain tasaista puikkojen kilinää, astuu kuvaan mies menneisyydestä, Georgian nuoruusvuosien rakastettu, joka ei ole koskaan nähnyt tytärtään ja penää nyt isän oikeuksiaan.

Tämä kirja oli sadepäivien - ja välillä aurinkoistenkin päivien - pelastus, jota ei olisi malttanut laskea käsistään. Suosittelen! Nyt muistin, kuinka ihanan koukuttava hyvä kirja voikaan olla. Ilokseni kuulin, että kirjaan on tullut jo kaksi jatko-osaakin Lankakaupan tyttö ja Lankakaupan talvi, joten taidanpa suunnata pian taas kirjastoon! :)

***********************************************************

Ps. Blogin korjausurakka on saatu päätökseen ja kaikki omista tiedostoistani löytyneet kuvat on nyt palautettu pakoilleen. Ihan kaikkia kuvia en ollut tallentanut itselleni talteen, mutta mitään kovin olennaista ei onneksi jäänyt blogista puuttumaan. Huh, mikä urakka! Toivottavasti ei tarvitse tehdä enää koskaan uudelleen...