Kun Pikkumiehemme törmäsi ensimmäisen kerran ABC-huoltamolla Apsi Apinaan, oli se rakkautta ensi silmäyksellä. Nykyisin Pikkumies tuumaa vain, että "api, api" kiipeillessään sohvalla, äidin tai isän selässä tai missä milloinkin.

Kuva Googlen kuvahausta

Olenkin etsiskellyt kauppojen hyllyltä Pikkumiehelle omaa veikeää pehmoapinaa - tosin huonolla menestyksellä. Niinpä päädyin tutkailemaan netin ohjetarjontaa ja kaivamaan taas virkkuukoukun esille. Ensisilmäyksellä englanninkielinen ohje pisti vähän hirvittämään, mutta tarkemmin tutkailtuani totesin sen olevan "helppo nakki".

 Alkuperäinen kuva on tästä välistä kadonnut, mutta kuva toisesta samalla ohjeella tehdystä apinasta löytyy täältä

Niinpä meille muutti persoonallinen apinapoika, jolla on iso pää ja vinkurat jalat, mutta joka kaikista pikkuvioista huolimatta - tai juuri niiden vuoksi - on Pikkumiehemme uusi paras (pehmo)kaveri ja pääsi heti ensimmäisenä yönään nukkumaan kunniapaikalle Pikkumiehen kainaloon. Ja arvata saattaa, että pikkutarkan äidinkin on oltava lopputulokseen tyytyväinen, kun kerta Pikkumieskin tykkään uudesta apinakaveristaan noin paljon. <3 Vaikka olisin kyllä ehkä saattanut vähän korjata jalkoja ja pääkin tuli kiinnitettyä vähän niin ja näin ja... ;)

Sen verran kiva tätä apinaa oli tehdä, että täytyy varmaan tehdä vielä toinenkin - ilman niitä "pikkuvikoja"... ;)