Pikkumiehemme innostusta apinoihin ei voi katsella hymyilemättä. Apsi apinan serkku on venynyt pituutta lähes kymmenen senttiä Pikkumiehen "hellässä" hoivassa ja tv-ohjelmat, joissa näkyy apinoita edes vilaukselta saavat Pikkumiehen pysähtymään tv:n ääreen - oli kyseessä sitten luonto-ohjelma tai lasten piirretyt. Niinpä minun ei tarvinnut miettiä ostopäätöstä kovinkaan pitkään törmätessäni Myllymuksujen tammialessa veikeään apinatrikooseen. Ja Pikkumiehen hymy ulottui taatusti korviin saakka, kun hän näki kankaan: "Minun oma apipaita!" Siinä vaiheessa kyseessä oli siis vasta pelkkä kangaspala, joten hieman piti selitellä miksi sitä ei voinut pukea heti päälle... ;)

 

Eilen pidin pitkästä aikaa kunnon ompelusunnuntain ja kangaspalasta syntyi perustrikoopaita raglanhihoilla vajaa metrin mittaiselle Pikkumiehelle. Kaavat suurensin aikaisemmin tekemäni eläin- ja autopaitojen kaavoista. Kangasta jäi jäljelle vielä ihan mukavan kokoinen palanen, joten yksiväriseen trikooseen yhdistettynä saan tehtyä siitä vielä toisenkin apinapaidan.

 Paidan kaveriksi ompelin vielä kunnon perusperusperuspöksyt ihanan pehmoisesta velourista - Myllymuksuilta sekin - kun Pikkumiehemme ei omista yksiäkään ruskeita, apinapaidan väriin sopivia housuja. En ole mitenkään tarkka siitä, että lapsen vaatteet pitäisi olla sävy sävyyn, mutta tämä pirtsakka apinapaita nyt vaan jotenkin tuntui kaipaavan kaverikseen ruskeita housuja.

 Vaikka itsetehdyissä vaatteissa ei aina olekaan kaikki saumat ihan suoria, toinen sukka voi olla toista himpun pitempi ja lapanen toista leveämpi, ei se vähennä ylpeyttäni ja arvostustani valmiiksi saamiani käsitöitä kohtaan. Tekemäni kortit olen merkinnyt jo pitkään omalla nimelläni ja nyt myös käsityöni saavat nimikointilapun mukaansa. Kyllähän kaikki taidemaalaritkin signeeraavat omat työnsä, joten mikseipä me käsityöharrastajatkin tehdä niin? Vaikkei mitään ammattilaisia ollakaan, niin eiköhän käsistämme synny aika paljon arjen taidetta? :)