Olen tässä viime viikkoina - tai paremminkin kuukausina - tehnyt Pikkumiehelle uutta paitaa edellisen, varsin tykätyn eläinpaidan jämäpaloista. Jotenkin tämän uuden paidan valmistuminen vei vain kauheasti aikaa...

 Ensin en meinannut muistaa hankkia kuviokankaalle kaveriksi yksiväristä kangasta, vaikka kuljen kangaskaupan ohi päivittäin. Sitten olin hukannut kaavat ja nekin oli piirretty kaverilta lainatusta lehdestä, joten ei muuta kuin lainaamaan lehteä uudelleen. Kankaat sain leikattua aika nopsaa kaavat saatuani, mutta ompelun aloittaminen veikin sitten taas aikaa, kun aina tuntui vain olevan jotain muuta. Ompelussakin tuli sitten ongelmia, kun jostain syystä tähän asti aina niin luotettava ompelukoneeni ei totellut minua ollenkaan, vaan katkoi lankoja, ei tahtonut ommella hihojen ja helman huolitteluja kun kankaita oli useampi päällekkäin, teki tavallista ommelta kun piti tehdä joustinommelta... huoh! Lukuisten säätämisten ja pitkän taistelun jälkeen paita oli vihdoin valmis ja minä huokaisin helpotuksesta - tosin hieman liian aikaisin...

 

Vaikka muutamia kohtia ei tullutkaan ommeltua ihan käsityön oppikirjojen mukaisesti ja muutama sauma jäi vähän rumaksi - kiitos temppuilevan ompelukoneeni - olin itse kaiken tuon taistelun jälkeen paitaan ihan tyytyväinen ja tietysti esittelin ylpeänä uutta paitaa myös Pikkumiehelle. Tällä kertaa käytiin seuraavanlainen keskustelu - noin niin kuin tiivistetysti:

Minä: "Katso, äiti teki sulle uuden eläin paidan!"

Pikkumies: "Ei tyy!" (Suomennos: Ei tykkää!)

Minä: "Siis mitäh?! Et tykkää?"

Pikkumies: "Hauaa aukupaita!" (Suomennos: Haluaa autopaidan!)

Minä: Mutta kun autopaidan (tämä ja tämä) kankaat on loppunut, niin äiti ei voi nyt tehdä sulle uutta autopaitaa. Tykkäsithän sinä siitä edellisestäkin eläinpaidasta...

Pikkumies: "Aukupaita."

Minä: No, kuka tätä eläinpaitaa sitten käyttää?

Pikkumies leveästi hymyillen kurkkuärrällä säestettynä: "Arrrkku!" (Suomennos: Arttu eli Pikkumiehen kaveri päiväkodissa.)

Minä: Hmm...

Ja minä kun kuvittelin, että menee vielä ainakin muutama vuosi ennen kuin meillä aletetaan taistelemaan vaatteiden väreistä ja kuoseista, mutta tämä tulikin vastaan ennemmin kuin arvasinkaan. No, onneksi se olen minä, joka illalla etsii vaatteet valmiiksi ja se olen minä, joka pukee aamulla melkein huomaamatta juuri nuo vaatteet lastenohjelmia tyytyväisenä katselevan Pikkumiehen päälle, joten no worries! :) Takaan, että ei jää tämäkään työllä ja vaivalla tehty paita kaapin hyllylle pölyttymään, vaan yksi kaunis päivä Pikkumies vaan huomaa touhuavansa päiväkodissa eläinhuppari päällä! Ja nyt kun sanon noin, niin kaikki meneekin varmasti just päinvastoin... ;D

***********************************

Muoks. 5.11. Taistelin sitten tänä aamuna paidan Pikkumiehen päälle... Juu-uu, ei tykännyt... Minun onnekseni paita oli Pikkumiehelle vielä vähän liian iso ja hihat liian pitkät, joten elän toivossa, että tämä alkuinhotus unohtuu siihen mennessä, kun paita on passelin kokoinen. Pikkumies vei tämän erän 6-0, toivottavasti minä voitan seuraavan... ;)