Kun seitsemän vuotta sitten kuulin työpaikallani saavani siirron nykyiseen yksikkööni, olin jokseenkin kauhuissani. Yksikkö sijaitsee työpaikkamme kellarikerroksessa ja siellä työskenteli tuolloin vain kolme miestä, joita tuskin koskaan näkyi tuon yksikön ulkopuolella - varsinaisia luolamiehiä siis. Pienen alkushokin jälkeen opin aika nopeasti, että "pieni" sekasotku onkin vain hallittua kaaosta ja asioita on turha hoitaa viikko ennen määräaikaa, kun ne ehtii oikein hyvin hoitaa vielä edellisenä - tai jopa viimeisenä - päivänäkin.

Vuosien vieriessä olen saanut huomata, että nuo luolamiehet ovatkin itse asiassa varsin leppoisia tyyppejä, jotka pitävät ryhmän ainoaa naista kuin kukkaa kämmenellä ja niiden kanssa tulee oikein hyvin toimeen, kun vain ymmärtää - tai ainakin teeskentelee ymmärtävänsä - jotain jalkapallosta. Ja laulaakin he osaavat! Perinteinen kansansävelmämme Sä kasvoit neito kaunoinen kuulostaa - tahallisesti tai tahattomasti - kolmiääniseksi sovitettuna vähintäänkin... no, mielenkiintoiselta. ;)

Nyt yhteiseloni luolamiesten kanssa on loppusuoralla ja on aika kiittää tuota kolmen koplaa kuluneista vuosista. Punaviinipullo mieheen olisi varmaan ollut se helpoin vaihtoehto, mutta ei yhtään minun tyylinen läksiäislahja. Koska halusin, että lahja lämmittää saajaansa pidempäänkin kuin vain yhtenä iltana, päädyin kutomaan jokaiselle omat villasukat.

Tein sukista tarkoituksella hauskan raidalliset, jotta jo pelkästään niiden näkeminen saisi hyvälle tuulelle ja nostaisi väkisinkin suupieliä kohti korvia. Sillä tottahan minä nyt haluan, että minua muistellaan lämmöllä ja hymy huulilla! ;D

Iso kiitos kaikesta Antti, Arto & Mikko! Olette te kyllä melkoinen kolmen kopla ja luolamiehiä parhaastä päästä! :)